Kasvutunnelit ja viljelypöydät

Mansikan viljely kasvutunneleissa mahdollistaa aikaisemman ja hyvälaatuisen mansikkasadon ilman sateista ja harmaahomeesta aiheutuvaa hävikkiä. Tunnelimansikkaa voidaan tuottaa maapohjaviljelynä tai rajoitetulla kasvualustalla vilejllypöydillä tai maapohjasta muotoilluilla kohopenkeillä.

Lämpötila

Mansikan tunneliviljelyssä lämpötila tulee suhteuttaa paitsi vallitseviin valo-olosuhteisiin myös siihen, missä kehitysvaiheessa kasvusto on. Yö- ja päivälämpötilojen välinen ero on oleellinen kasvuston hengityksen kannalta erityisesti silloin, kun valoa on vähemmän. Sopiviksi koettuja lämpötiloja tunnelissa ovat yöllä +10 - +12 °C ja päivällä +20 - +22 °C (pilvisellä säällä +18 - +20 °C). Mitä pienempi ja matalampi tunneli on, sitä korkeammaksi ja sitä nopeammin lämpötila sen sisällä kohoaa. Yölämpötilat ovat tunnelissa parhaimmillaan useita asteita ulkolämpötilaa korkeampia.

Päivälämpötiloissa ylärajana pidetään +24 °C, jonka ylittyessä voi alkaa ilmetä häiriöitä lehtien ja marjojen kehittymisessä sekä pölyttymisessä ja kuiva-aineen muodostumisessa. Kukinnan aikana lämpötilan tulee olla ylipäänsä hieman matalampi, +8 - +20 °C. Liian alhaiseksi laskenut lämpötila kukinnan aikaan hidastaa mansikan kasvua ja kukkaanvirittymistä.

Ilmankosteus

Tunnelin suhteellisella ilmankosteudella on vaikutusta paitsi kasvitautien esiintymiseen myös mansikantaimien kasvuun, pölyttymiseen ja marjojen kehittymiseen. Liian korkea ilmankosteus lisää erityisesti harmaahomeen esiintymisen riskiä ja häiritsee kasvien veden ja ravinteiden ottoa. Ihanteellinen suhteellinen ilmankosteus mansikalle on 70 - 85 %. Kukinnan aikana matalampi ilmankosteus, 60 - 70 %, auttaa siitepölyn irtoamista kukista. Kukinnan jälkeen on syytä pitää huolta, ettei ilmankosteus jää pidemmäksi aikaa matalalle tasolle, sillä pitkällä aikavälillä se häiritsee raakileiden ja uusien lehtien kehitystä. Tunnelin ilmankosteutta voidaan säätää tuuletuksessa nostamalla reunamuoveja ylös.

Kasvuston hoito ja kasvinsuojelu

Joidenkin mansikkatuholaisten, kuten vihennespunkin, vattukärsäkkään, kirvan ja ripsiäisten biologisesta torjunnasta on tunneliviljelyssä saatu hyviä tuloksia. Tunnelissa vallitseva lämmin ilmasto tarjoaa petohyönteisille otolliset olosuhteet kehittymiseen ja elämiseen. (PDF) Kasvutunneleissa viljeltävissä mansikoissa esiintyy vähemmän harmaahometta kuin avomaalla, koska muovikatteen alla olevat marjat ja lehdet pysyvät kuivana. Tuulettamalla ylimääräisen kosteuden pois tunnelista voidaan vähentää, ellei jopa kokonana lopettaa mansikkakasvuston hometorjuntaruiskutukset. Poistamalla edellisen kasvukauden kuivuneet lehdet saadaan kasvusto pidettyä ilmavana, mikä myös osaltaan vähentää harmaahomeen riskiä.

Lajikkeet

Tunneliviljelty mansikka tuottaa satoa noin kahdesta kolmeen viikkoa avomaamansikkaa aikaisemmin. Varhaislajikkeen viljely aikaistaa mansikkasatoa entisestään. Parasta tunneliviljelylajiketta valittaessa tulisi sadonajoituksen lisäksi huomioida lajikkeen härmänkestävyys. (Larsson, 2009.)

Pohjoismaisessa tunneliviljelyssä suositaan jaksottaissatoisia lajikkeita. Perinteinen kasvihuone- ja tunnelimansikkalajike on hollantilainen 'Elsanta'. Esimerkiksi Hollannissa sen osuus kaikista lajikkeista on jopa 95 %. 'Elsantan' ohelle valitaan usein viljelyyn jokin aikainen lajike, kuten ranskalainen 'Darselect'. Viljelijäkokemusten perusteella 'Elsantaa' pidetään 'Darselectiä' elinvoimaisempana lajikkeena. Toisaalta 'Elsantalla' on tavattu suomalaisissa tunneleissa jonkin verran lehtihärmää, toisin kuin 'Darselectilla'.  Pohjoismaissa tärkeimpänä varhaislajikkeena viljellyn, härmää hyvin sietävän 'Honeyoen' on niinikään kerrottu soveltuvan tunneliviljelyyn. Myös ’Sonatan’ härmänkestävyydestä ja satoisuudesta on hyviä kokemuksia. 

Mansikan lajikekehityksessä kiinnitetään entistä enemmän huomiota tunneliviljelykestävyyteen. Uusista lajikkeista esimerkiksi ’Rumban’ (ent. ’Zumba’) ja ’Solprinsin’ on kerrottu sopivan erityisen hyvin tunneliviljelyyn pohjoismaisissa oloissa.

Lannoitus

Viljelykauden aikana lannoitustarvetta voi seurata johtokykymittareilla puristenesteestä. Yleisesti suositeltu johtokyky mansikalle on 1,5 - 2,0 mS/cm. Tunneliviljeltävää mansikkaa lannoitetaan joko peruslannoituksena suoraan kasvualustaan, tai liuoslannoituksena kasteluveden mukana. Liuoslannoitukseen käytetään yleensä yhtä moniravinteista lannoitetta, johon lisätään täydennykseksi typpipitoista lannoitetta. Näistä kahdesta lannoitteesta tehtyä emoliuosta lisätään kasteluveteen.

Kasvukauden alussa lannoitetaan runsaasti typpeä ja fosforia sisältävillä lannoitteilla, ja kukinnan alkaessa lisätään kaliumin määrää suhteessa typpeen ja fosforiin. Sadonkorjuun jälkeen annetaan jälleen enemmän typpeä ja fosforia uusien kukka-aiheiden muodostumista varten.

Kastelu

Mansikkakasvuston kuivuminen aiheuttaa häiriöitä taimien kasvussa ja kehityksessä, ja siksi mansikoiden vedensaanti on turvattava koko kasvukauden ajan. Runsaskaan kastelu ei tuota ongelmia vielä istutusvuonna lehtimäärän ollessa pieni. Seuraavina vuosina runsasta kastelua on vältettävä, sillä vaikka raakilevaiheen kastelu lisää marjan kokoa, se myös vähentää seuraavan vuoden kukka-aiheiden määrää. Mahdollisimman hyvä vedensaanti on oleellista erityisesti touko-kesäkuussa. Tämän jälkeen kastelua vähennetään vain kuiviin ajankohtiin, ja lisätään jälleen syys-lokakuussa.

Kasteluveden lämpötila vaikuttaa juuriston toimintaan ja veden happipitoisuuteen. Vaikka kylmä vesi on happirikasta, se hidastaa mansikoiden kasvua. Tästä syystä erityisesti aikaisin keväällä on syytä lämmittää kasteluvettä, jos se otetaan pinta- tai pohjavesistä.

Tunnelimansikan kastelujärjestelmä koostuu vesipumpusta, paineenalentajasta vesilähteen mukaan hiekkasuodattimesta ja/tai lamellisuodattimesta, lannoiteannostelijasta, tippu- tai tihkuletkuista ja veden siirtoputkistoista. Suodattimien määrä ja tarpeellisuus arvioidaan vedenottopaikan mukaan.

Tippukastelu ja tihkukastelu

Turvesäkkeihin istutettu mansikkakasvusto kastellaan tavallisimmin tippukastelulla. Tippukastelujärjestelmän runkolinja kiinnitetään kasvuston keskelle tai yläpuolelle. Toinen mahdollisuus on sijoittaa altakastelumatto ja tihkuletku rännin ja turvesäkin. Tällöin turvesäkin pohjaan tehdään suurehkoja reikiä, jotta varmistetaan veden tehokas imeytyminen turpeeseen. Tihkukastelussa kasteluletkut asennetaan taimirivien kohdalle maan pintaan tai maan pinnan alle, jolloin letkuista tihkuu hiljalleen vettä maahan. Tihkuletkun suuttimen tuotto on noin 1 - 1,4 l/h, eli noin 3,5 - 4,7 l/m/h.

Sumutus

Mansikkakasvustoa sumutetaan istutuksen jälkeen, kun juuret pystyvät imemään vain pieniä määriä vettä. Sumutusta kannattaa harkita tunneliviljelyssä myös silloin, kun halutaan nostaa suhteellista ilmankosteutta tai laskea tunnelin lämpötilaa. Sumutus tehdään joko korkeapaine- tai karkeasumutuksena. Karkeasumulinjat asennetaan kasvuston yläpuolelle. Linjoihin voidaan asentaa erikokoisia suuttimia sen mukaan, kuinka paljon ja kuinka hienoa sumua halutaan tuottaa. Korkeapainesumulinja on huomattavasti karkeasumulinjaa kalliimpi, mutta se kosteuttaa ja viilentää ilmaa tehokkaammin hienojakoisemman sumunsa ansiosta.

  Takaisin